sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Syksyn kaksi voimaa part2 - Alteralaiset

Alkaa pikku hiljaa olla kaikki kesätaukoni ajan tehdyt jutut näytillä. Voikin sitten hyvissä mielin siirtyä näiden tuoreempien projektien esille tuomiseen. 

Rottien ohella päätin vaihtelun vuoksi nostaa pöydälle toisenkin voiman, jotta ei muusani vain katoaisi viereltäni huomatessaan minun maalaavan yhä uudestaan ja uudestaan sitä samaa klaanirottaa, joita jo kymmenkunta kerkesin aikaisemmin maalaamaan. 

Mielessä kävi monen eri armeijan maalaamisen aloittaminen tai jatkaminen, mutta loppujen lopuksi päätös oli yllättävän helppo tehdä. Silloin joskus kesän aikana olin tehnyt taas pitkästä aikaa tilauksen Boosteppiin ja sieltä oli tullut jengiä, jonka minun piti maalata nopeasti. Mitenkäs nopeaa puuhaa se maalaaminen onkaan kun eivät ole kahteen kuukauteen laisinkaan saaneet maalia ylleensä? 



Pidättekö tekin niistä ajoista kun mielipiteenne joihinkin asioihin muuttuvat täysin päinvastaisiksi mitä ne alunperin olivat? Jokainen meistä varmaan jonain kauniina päivänä tokaisivat itselleen, että lukeminen olisi perseestä, mustavalkoelokuvat ovat surkeita ja erikoistehosteet a la Michael Bay ovat parhaimpia ja juuri sellaisia mitä todelliset elokuvat tarvitsevat. 

Eräänä kauniina päivänä minä olin juuri noiden vääryyksien suuri puolestapuhuja, joka sivuutti kaikkien yritykset sanoa vastaan tavalla tai toisella. Tuohon listaan voisin myös mainita tietyn koon miniatyyreihin. Aina aloitushetkillä ihan nuoruusvuosien loppumiseen olin sitä mieltä, että mitä suurempi ukkeli, sitä parempi se on. Suurempia ukkeleita on kuitenkin paljon helpompi muokata ja konvertoida kun ei tarvi tihrustaa tai tehdä hyvin yksityiskohtaisesti jokaista lisättyä vaatekappaletta tai vastaavaa. Maalauskin on helpompaa, koska on varaa omistaa kofeinikäsi ja jokaista millin heilausta sivulle ei tarvitse myöhemmin ryhtyä korjaamaan. 


Mutta niin se aika vain menee eteenpäin ja mielipiteet muuttuvat kun vanhaksi seniiliksi muuttuu. Heti ensimmäisen ukkelin maalattuani aloin tykästymään näihin paljon enemmän kuin aluksi ajattelinkaan. Jokainen ukko sen jälkeen vain lisäsi rakkauttani näitä pieniä veijareita kohtaan ja aluksi hyllynkoristeeksi ostamani nappulat muuttuivatkin pelikelpoisiksi nappuloiksi, joille heti keksin sopivat yksikkötyypit ja taustatarinan.

Kuten varmaan hyvin monella muullakin henkilöllä, jokaiselle heidän tekemälleen asialle on jokin inspiraationlähde (lue: plagiointilähde). Minulle niin ennen kesän alkua että sen jälkeenkin ilmestyi eteen paljon erilaisia asioita, mitä joku voisi sanoa minun omaksi inspiraation lähteeksi.

Kaikista selvimmäksi lähteeksi voisi sanoa Final Fantasyn tai Bride of the Frankensteinin.


Ollakseni rehellinen, on minun kuitenkin hankala päättää, kumpaa lähdettäni lähtisinkään seuraamaan. Jokainen Final Fantasyjä pelannut varmaankin tietää taian Mini ja mitä se tekeekään ja yllättäen samoina aikoina kun itse pelasin Final Fantasy 3:sta ja etsin metsästä peukaloisten salaista kaupunkia, katsoin erään suosikki fantasiaseikkailuni kolmatta osaa, Kaspianin matkaa maailman ääriin. 

Ihana pikku meriseikkailu oli minulle jo entuudestaan tuttu kirjana ja yhdessä tuon Final Fantasyn pelaamisen kanssa, mieleeni ilmestyi ajatus näiden yhdistämisestä. En voi sanoa yksijalkaisten pomppijoiden saaren olevan suosikkikohtaukseni niin kirjassa että elokuvassa, mutta se ei tee siitä kuitenkaan yhtään huonompaa. Ajatus lumotusta kansasta, joka oli ottanut vastaan hätää kärsivän velhon, joka tultuaan voimiinsa loihti hokkuspokkusta ja teki hoitajistaan omia orjiaan, on jotain, mistä saisi hyvin kirjoitettua jos jonkun moista tarinaa useamman sivun verran. 

Samalla saisin hyvän tekosyyn lähteä pelaamaan niin montaa Warrior Priestiä armeijassani tai jopa, gosh, Lv4 velhoa, joita vastaan niin suuresti olen viime aikoina boikotoinut kaikissa pelaamissani peleissä. Minun armeijanihan kuitenkin on magian avulla muutettu kansa, joten tokihan minun pitäisi tehdä armeijastani kestävää sakkia magiaa vastaan, koska olemme vannoneet vastustavamme magiaa ja kaikkia sitä osaavia tulevaisuudessa ja estää heitä tekemästä temppujaan ettei heidän menneisyydessään tapahtunut tradegia vain toistuisi. 


Bride of the Frankensteinissä puolestaan syntytarina on perinteinen koeputkitesti. Mielipuolisen tohtorin (Dr. West, I presume), poppamiehen, velhon tai ihan kenen tahansa, unelma leikkiä jumalaa ja luoda oma elävä olentonsa saikin yllättävän käänteen. Testi onnistui, mutta haluttu koko jäi saavuttamatta tietyn ainesosan tai välivaiheen jäätyä unholaan. 

Oli taustatarinani kuitenkin kumpi tahansa, tästä pitäisi kyllä tulla todella upea armeija, jollaista ei varmastikkaan tule toisilla ihmisillä olemaan. Pitäisi jatkossakin tutustua vähän näiden pienempien ukkeleiden tekijöihin ja mietiskellä, josko niitä voisi jatkossakin joissain muissa peleissä käyttää. 

Parasta ehkä näissä on kuitenkin tuo hinta. 8 äijää 3.9e. 8 * 4 =24. 4*~4e =16e. 16e 24 yksilön rykmentti. Kelpaa minulle.  

Jos jotakuta kiinnostaa, kyseiset nappulat ovat Corvus Bellin 100 Years Wars nappuloita. Faktiota, armeijaa, kutsu miksi ikinä kutsutkaan, en tähän hätään muista ulkoa. Nappuloiden koko on 15mm. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti