keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Esikoiseni

Minä niin pidän siitä, että teen asioita silloin kuin olin luvannut. Eikös minun pitänyt esitellä tekemisiäni viikonlopun aikana?

Koska minulla on niin paljon turhia miniatyyrejä kaapit täynnä, joille en keksi parempaakaan tekemistä, eräänä päivänä vastaani saapui ajatus, että alkaisin tekemään dioraamoja. Ropeconissa olin nähnyt moisia tekeleitä vitriinin toisella puolella ja sieltä mukanani olin tuonut tänne iki-ihanaan Poriin roppakaupalla ajatusta ja intoa.

Muutaman viikon mähkittyäni ja ajatusta sulateltuani, päätin sitten ryhtyä tuumasta toimeen ja yllättäen samoihin aikoihin olin opettamassa eräälle rakkaalle ystävälleni shakin pelaamisentaitoja. Mistään mitään tietävä pelaaja otti oppia aina silloin tällöin ja osoitettuaan kiinnostuksensa, lähti minulla syttymään halu antaa hänelle valmistujaislahjaksi lauta. Mutta tämä lauta tulisi olemaan ihan jotain muuta.




Pitkän aikaa pyörittelin käsissäni lukuisia eri otuksia, mitä voisin laittaa laudalleni. Kaikenmaailman omituisia päähänpistoja ilmestyi mieleeni kun lopulta laitoin jalat maahan ja päätin olla laittamatta sekaan mitään Bolt throwereita ja kotkia. Olisihan sellainen toki hieno lauta, mutta kun ajattelee, että toisen puolen nappuloiden arvo on siellä sadan euron suunnalla, on pakko epäillä omaa mielenterveyttään. 

Niiden ukkeleiden rahallinen arvo ei ole kuitenkaan se, mihin haluan pyrkiä tämän kanssa. Eräänä iltana saamani Master Plan oli panostaa siihen näkymättömään arvoon ukkeleissa. Harvinaisuuteen ja keräilyarvoon. Sehän tekee paljon mieluisamman lahjan laudastani, jos sillä on historiallista ja suurta tunnearvoa kauan peliä pelanneiden silmissä. Tai näin ainakin minun mielestäni. 


Työtunteja tässä kyllä vierähti useampi kappale. Itse nappulat eivät yksinään vieneet paljoa aikaa kun päätin heti alusta saakka armahtavani itseäni ja käyttää dippiä apunani. Ihan vain jo senkin takia, että näitä kauniita ja harvinaisia keräilyharvinaisuuksiani tultaisiin koskettelemaan sormilla, jotka ovat olleet ties missä, jonka vuoksi ylimääräinen suojaava kerros olisi suotavaa saada jokaisen soturin päälle. Dippiä parempaa suojakerrosta en satu tietämään.

Dippiä tai ei, ei kyseessä ollut kuitenkaan yhtään sen hitaampi urakka. Laudan pinta-alaksi tuli 90cm(2), ehkä näin jälkiviisaana liian iso tuli kyhättyä, niin pelkästään hiekan maalaamiseen meni oma ikuisuudensa. En koskaan katsonut kelloa kuinka kauan minulla minkäkin kanssa kestikään, mutta jos arvioidaan yhden nappulan maalaamisen ajaksi 20min, tulee siitäkin kuitenkin pelottavan iso luku kun otetaan huomioon, että kyseisiä sotureita on pöydällä 32 kappaletta. Arviona kuitenkin sanoisin, että 20 työtunnin paikkeilla on lopullinen summa eikä kaduta yksikään sekuntti.

Se minua kuitenkin kaduttaa, että lauta menetti merkityksensä noin keskivaiheilla työtä olosuhteiden muuttuessa radikaalisti. Koskaan en ole saanut tilaisuutta antaa lahjaani tarkoitetulle omistajalle ja nykyään lautani lojuu toimeettomana  huoneessani odottamassa hetkeä, jolloin siihen puhalletaan uudestaan elämää.

Varmaa on kuitenkin se, että tämän kanssa ei tulla yhtään peliä pelaamaan. Neitsytpeli pitää tulla oikean omistajan seurassa ja sitä aikaa odotellessa tämä saakoon muistuttaa minua niistä hyvistä ajoista elokuun loppuvaiheilla, jolloin auringon alla oli vielä hyvä olla.

3 kommenttia:

  1. Hmm aikas hyvä idea kyllä ja toisaalta muutenkin mitkäpä nyt paremmin shakkinappuloiksi sopisivatkaan, kuin vanhat "kloonisotilaat."

    VastaaPoista
  2. Itse on tullut samanlaista ideaa pyöriteltyä kymmenkunta vuotta erinäköisin valkean ja mustan armeijoiden kombinaatioilla, mutta hauska nähdä toteutettuna. Mielenkiintoista on myös tuo laudan toteutus taistelukentäksi, joka vallan passeli valinta aina niin kliinisen puhtaan laudan sijasta.

    VastaaPoista
  3. Mitenhän mie muuten unohdin mainita ainakin Helffien allstar kokoonpanon, jonka nopeasti hylkäsin joukkueen hintavuudensa vuoksi.

    Parhaimmillaan haltiapuoli näytti tälläiseltä:
    Kuningas = Tyrion
    Kuningatar = Telclis
    Lähetti = Ellyrian Reaver
    Heppa = Kotka
    Torni = Bolter
    Solttu = Eliitti jalkaväki, joku niistä kolmesta.

    Eipä tuollaiselle kuitenkaan tullut tarvetta, koska tuo nykyinen 5th:n ukoista tehty (muutamaa yksilöä lukuunottamatta) kokoonpano on paljon parempi. Hienoimpana ukkelina pöydällä on varmaan heti Goblin spearmenin jälkeen Maiden Guard.

    Murhe: Ei olisi tullut mieleenkään tehdä mitään muuta kuin taistelukenttä. Alunperin sinne piti laittaa sekaan myös kaatuneitakin, edes luurankoja.

    Lopulta kuitenkin tulin toisiin ajatuksiin, koska nykyiselläänkin pelitilanteen hahmottaminen voi olla joillekin kokemattomille tai ajatuksissa oleville pelaajille hankalaa. Luurankoja olisin halunnut laittaa sekaan mukaan, mutta missähän ne kaikki minun epäkuolleeni mahtoivatkaan olla juuri tekemisen hetkillä?

    Nyt ne on tuolla Ogrejen Batallion boksissa monien muiden ukkeleiden kanssa uimassa keskenään muiden ukkeleiden seassa, mutta en oikein jaksa uskoa ja toivoa, että joskus palaisin parantelemaan tätä teostani.

    Ihan hyvä tuollaisenaankin se on keräämään pölyä.

    Tai en minä tiedä. On mielessä kyllä käynyt, että voisi sitä ottaa yhteyttä siihen erääseen setään, joka aikoo tehdä näyttelyn miniatyyriharrastajien avulla johonkin päin Suomea.

    En minä tällä mitään tee, omistaja asuu 600km päässä, jonka vuoksi antaminen on vaikeaa ja erinäisistä syistä kiusallistakin, niin kai mie voisin ihan hyvin laittaa tämän vuodeksi maailmaa katsomaan.

    VastaaPoista