Rentouttava kesäloma

En ole koskaan pitänyt itseäni järin ahkerana maalaajana. Milloinkaan en ole ollut kykeneväinen sanomaan, että armeijani olisi muutaman kuukauden päästä valmiina maalattuna yleisimmillä listakokoonpanoillani, joilla lähden maailmalle sotimaan. Maalaan sitä ja tätä tuosta ja tästä yksiköstä. Yksi tyyppi kerrallaan kunnes eteeni maalauspöydällä ilmestyy uusi yksikkö uusine miehineensä.

Monet armeijani pysyvät samoissa tilanteissa armeijakirjojen uusiutuessa ja minun kokoonpanon tuhoutuessa, jonka vuoksi en ole koskaan ollut kovinkaan halukas lähtemään pitämään tälläisiä blogeja. Sitä haluaisi näyttää ihmisille valmiita töitä ainaisten WIP-kuvien sijaan. Sitä haluaisi näyttää maalaamiansa yksiköitä eikä vain muutamaa sankaria sieltä. Sitä halauaisi näyttää hienoja ryhmäkuvia valmistuvasta armeijasta. Sitä haluasi näyttää kuvia mistä tahansa tekeleestään, kuhan se vain olisi valmis.

Ei ole varmaan olemassakaan miniatyyriharrastajaa, jolla olisi vain yksi rauta kuumana odottamassa iloista seppäänsä. Minun pienessä rakkaassa pajassani on monia rautoja odottamassa takojaansa. Monia armeijoita, keskeneräisiä monella eri tapaa. Jotkut ovat muovin harmaita, jotkut vaihtoehtoisista tehdyt fikut ovat väärillä baseilla seisomassa, jotkut ovat odottamassa lisävahvistuksia ja toiset taas eivät toimi mitenkään tässä uudessa skenessä, joka on valoittanut kaikki tämän maailman kolkat.

Useat projektit, useat miniatyyrit, jotka odottavat innokasta maalaajansa. Joskus sitä vain katselee sitä urakkansa määrää, jonka itselleen on luonut ja vain huokaisee. Huokauksen lyhyyttä ei yhtään auttanut sekään, että pelasin kesän ja alkusyksyn aikana Porin Fantasy Battle liigassa tätä peliä, josta muinoin pidin todella paljon. Mutta nyt, nyt 8th:n aikana, vihaan sitä sydämeni pohjasta. Kysyin itseltäni, mitä mää täällä oikeasti teen? Näytä ukkeleita maalattiin lähinnä sen vuoksi, että ne saadaan nostaa pelipöydälle joskus ylpeänä, mutta kun sekään ei maita enää, miksi vaivautua?

Tätä blogiani aloittaessani kuvittelin, että jossain vaiheessa eteeni astuu kuiva kausi, jolloin pensselini ei kostuisi maalista pitkään aikaan. En kuitenkaan osannut kuvitella, että se tapahtuisi ihan näinkin alussa. Olisinhan minä edes voinut näyttää, että kynäni on miekkaani ja pensseliäni terävämpi ja tehdä muutaman taisteluraportinkin, mutta nämäkin asiat joutuivat huokaukseni armoille.

Kuiva kausi on kuitenkin vain tavallinen kausi vuoden aikana ja kuten kaikki sitä edeltäneetkin, myös tämäkin koki joskus loppunsa. Pitkän aikaa ajattelin, että voisi sitä elvyyttää tätä blogiaan, tätä pientä harrastukseni kokoelma-albumiani netissä, mutta jätin sen kuitenkin vain seuraavalle viikolle aina. Osittain siitä syystä, että katsoin muusani paikoillaan pysymistä, kuinka kauan minulla kestää innokkuutta. Monen kuukauden hiljaiselon jälkeen olisi mukavaa palata jälleen kerran tänne uusien töiden kanssa, mutta vain, jos niitä on jatkossakin näytettäväksi.

Ja onhan näitä töitä nyt näytettäväksi jonkun verran. Niin armeijani sotureiden parissa kuin yksittäistenkin taideteoksien, dioraamojen kannalta. Kuivan kauden jälkeen muusani palasi luokseni eheämpänä kuin koskaan aikaisemmin ja paljon on saatu sen jälkeen aikaiseksi. Toivottavasti viikonlopun aikana saamme tänne ihasteltavaksi joitain näistä tekeleistäni, mutta näin alkupalaksi muutaman päivä sitten otettu kuva tämän hetkisestä työstäni, jonka otin vain sneak peakiksi eräälle ystävälleni.