perjantai 1. heinäkuuta 2011

Mitä sitä tänään maalaisi?

On kyllä pakko sanoa, monen armeijan kenraalina on omat hyvät ja huonot puolensa.

On erittäin mukavaa katsella pienokaisiaan tuossa hyllyllä kun ovat omiin lokeroihinsa aseteltuna. Sitä huomaa miten paljon vuosien varrella onkaan näihin armeijoihin rahaa sijoittanut puhumattakaan siitä, miten joskus yhden armeijan komentajasta on muuttunut näinkin suurien ja monipuolisten joukkojen ylikenraaliksi. Kun ensimmäisen blisterini silloin joskus ostinkaan kauan, kauan sitten, en osannut villeimmissä unissanikaan uneksia, että jonain päivänä minulla olisi näinkin paljon pienokaisia odottamassa käskyä höykätä vihollisen kimppuun.

Mieltä nostattaa myös se, että jokaisesta armeijastani on useampi yksikkö ja monipuolisesti kaikkia, mitä armeijakirjasta voikaan armeijansa kokoonpanoon laittaa. Siinä missä moni taitaa olla pelkällä yhdellä listalla pelaavia komentajia, minulla on varaa rakentaa armeijoistani melkein minkä laisia tahansa riippuen omasta mielialastani. Vaikka ihan jokainen armeija ei olisikaan vielä ihan niin täydellinen monimuotoisuudensa kanssa, hyvää vauhtia siihen kuitenkin askel ja ostos kerrallaan ollaan sille polulle astumassa.

Mitähän kaikkia armejoita minulla onkaan?
Örkit
Jalohaltiat
Hiidet
Kääpiöt
Bretonnia
Skavens

Pyöriihän tuossa nurkissa vielä vähän Kaaosta, Liskoja ja Empireäkin. Pelikelposia ne eivät ole, mutta kaksi ensimmäistä on muutaman kymmenen euron jälkeen kykeneväisiä marssimaan sotaan.

Viime aikoina on kyllä rahaa palanut näihin armeijoihin kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Sitä on tullut ihan hullun lailla ostettua ja laajennettua kokoelmaani. Pelkkä ajatus niistä rahoista, jotka olen tuhlannut viimeisten kolmen kuukauden aikana on jotain, joka riittää lyömään tajun kankaalle, mutta onneksi voin kuitenkin lohduttautua sillä, että en ole loppujen lopuksi paljoakaan tuhlannut sitä rahaa.

Jokainen euro, jonka olen viime aikoina tuhlannut, on ansaittu myymällä jotain. Aluksi ajatus vaihtoehtoisiin ja uusiin fikuihin siirtymisessä oli kamala, koska se tarkoitti rahan tuhlaamista armeijaan, johon minulla on jo enemmän kuin tarpeeksi joukkoja ostettuna ja maalattuna. Armeijan kokoaminen alusta saakka kun on jo sellainen, tuntui hölmöltä ajatukselta, mutta onneksi kykenin silloinkin lohduttamaan itseäni, että jonain päivänä kun nämä rumat ja aidot Fantasy Battlen ukot menevät myyntiin, pienenee se menetetty rahasumma mitä armeijan uusimiseen menikään.

Viime aikoina on mennyt viimeinkin todella hyvin kaupaksi nämä rumat joukkoni. Örkit menivät kaikki melkein kerralla ja on erittäin mukavaa, että 6th goblineitakin on vielä jäljellä joku 100 kappaletta kumpiakin versioita. Ogret vaihtoivat omistajaa kuten myös satunnaiset ukot kuten Kaaoksen soturit ja turhaakin turhemmat Aobrin mariinit. On erittäin mukavaa ostella yksiköitä kääpiöarmeijaani, kun on ensin myynyt niitä fikuja pois, jotka aikoo korvata.

Mutta vaikka tämä olisikin iloinen asia, että olen viimeinkin saanut haluamani korvaavat miniatyyrit armeijoilleni, on kyllä pakko sanoa, että maalaamisessa ei kyllä hymyillä. Sitä on muovin harmaata kaikkialla minne päänsä kääntää ja päätös maalauksen suhteen on melkein mahdoton tehdä. Halu ja into vie jokaisen armeijan luokse, mutta se on mahdotonta. Ei minulla riitä aika tai jaksaminen maalata koko päivää, jonka vuoksi olisi todella mukava, jos voisin päättää maalaavani nyt pelkästään tämän armeijan ja tämän yksikön sotilaita.

Örkit ja haltiat olen muutamaa yksilöä lukuunottamatta saanut maalattua. joten mieli tekisi viimeistellä heidät ennen muihin armeijoihin siirtymistä, mutta se on tosiaan vaikeammin sanottu kuin tehty. On jo ties kuinka monta päivää sitten yritetty laittaa tänne jotain kuvaa näistä ukoistani, mutta ei siinä oikein olla päästy edistymään, koska jokaisen armeijan jokaista yksikköä on jonkun verran maalattu. En minä halua teille näyttää kuvia muutamasta ukosta. Haluan koko yksikön kerralla kuvaan. Haltioiden ja örkkien kohdalla myös kun armeija on melkein valmis, olisi kaikki kerralla mukava laittaa poseeraamaan kameran eteen.

Olisipa minusta klooni, niin toinen voisi maalata mitä lystää sillä aikaa kun toinen keskittyy melkein valmiiden armeijoiden viimeistelyyn.

2 kommenttia:

  1. Itse olen nähnyt minulla parhaiten sopivaksi maalaustyyliksi sen, että maalaan milloin mitä ikinä haluankin kuuntelematta ns. järjen ääntä joka neuvoo maalaamaan jotain tiettyä yksikköä kokonaisuutta ajatellen. Olen huomannut, että saan enemmän aikaiseksi tällä tavalla. Kun maalaa toista, motivoituu lopulta maalaamaan sitä muutakin. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. :) Pääasia, että suti pysyy kädessä, kohde ei ole aina niin tärkeä.

    VastaaPoista
  2. Jooh, tuo maalaustapa omien mieltymysten mukaan ilman mitään suurempaa suunnitelmaa on ihan mukava ja toimiva, maalauksen suhteen. Jos kuitenkin tuota armeijaa haluaa maaleihin ja olla ylpeänä pelaamaan lähtiessä maalatun armeijan kanssa, satunnaisten ukkojen maalaaminen mitä pöydällä nyt sattuu olemaankaan ei ole ehkä se parhain tapa. Se minnuu vähän tässä siis kismittää, että tämä maalaaminen tosiaan on nyt sitä, että nyt maalaan skavenin, nyt kääpiön jne. Minä haluaisin yrittää keskittyä yhteen armeijaan kerrallaan ja vain satunnaisesti valmistuneen yksikön jälkeen maalata vaihtelun vuoksi jotain toista ja palata sitten sen toisen armeijan viimeisen yksikön kimppuun. Mutta ongelmana tosiaan on tuo, että halu ja into vie kaikkeen ja tämä priorisointi ei onnistu.

    VastaaPoista