Mitä sitä tänään rakentaisi?

On tuo aika kyllä niin jännä ystävä. Se vain vierähtää eteenpäin ja pitkältäkin aikaväliltä tuntuva hetki sujahtaa yhdessä hujauksessa ohitse kun sitä ei yhtään osaa odottaa. Vielähän hetki sitten oli vielä joulukuu ja minä rakentelin kaikkia hienoja teoksia ystävilleni lahjaksi.

Mutta kuinkas sitten kävikään kun pari päivää laiskotteli, alkoikin tuo joulupäivän uhkaava deadline lähestyä ja kiireen vilkkaa kun valmiit työt oli paketoinut ja lähettänyt maailmalle, sitä tuumasi kotimatkalla postista, että muistinkos mie edes ottaakkaan niistä kuvia? Muutaman WIP-kuvasen otin, mutta miten olikaan valmiin tuotteen laita?

Nyt kuitenkin odotellessa toverieni räpsivän kuvia kaikkien kameraongelmien keskellä, päätinpäs aloittaa jälleen joululomataukoni jälkeen näillä fikuilla häsläämisen. Rottia siinä sivussa aina välillä ihastellessa ja pelejä tuossa 8th:n editionin ihanilla säännöillä pelatessa, sitä on aloitettu jälleen kerran erilaisten taideteosten rakentelu.

Surullista tavallaan, että ihan muina miehinä kun googlailin ja selailin Elfwoodissa hienoja kuvia, joista kerätä inspiraatiota johonkin työhön tai eri armeijani fluffeihin, löysinkin erään kauniin teoksen, jonka nähdessäni mieleni teki suoraan rakentaa sellainen teos. Mutta nyt kun yritän löytää sitä ihmisille näytettäväksi, enpäs osaakkaan jäljittää omia jalanjälkiäni inspiraationlähteeni luokse.

Mutta onneksi nyt on reippaamminen aikaa kuin joulun aikaan. Silloin teokselle oli varattu puolitoista kuuta, nytpäs onkin kaksi ja puoli kuuta aikaa valmistaa teos ja ottaa kuva. Enköhän mie siihen kykene. Vaikka en tykkääkkään yhtään WIP-kuvista, niin niitäkin siitä huolimatta voisi alkaa laittelemaan siltä varalta, että lopun vaaniessa nurkan takana, saan samallaisen kiireen kuin aikaisemmin. Siinä tapauksessa sentään on edes jotain ihasteltavaa.

Kun on vain WIP-kuva, niin en jaksanut alkaa mitenkään hifistelemään vielä asian kanssa. Työlläni ei ole vielä nimeä, mutta perusideana on tehdä sellainen portti toiseen ulottuvuuteen tai maailmaansa tuohon keskelle. Toisella puolella on puhuvia yksisarvisia ja sateenkaaria ja lallallaata kun toisella puolella on örkkejä ja kuolleita puita ja Tarantino.

Syksyn kaksi voimaa part2 - Alteralaiset

Alkaa pikku hiljaa olla kaikki kesätaukoni ajan tehdyt jutut näytillä. Voikin sitten hyvissä mielin siirtyä näiden tuoreempien projektien esille tuomiseen. 

Rottien ohella päätin vaihtelun vuoksi nostaa pöydälle toisenkin voiman, jotta ei muusani vain katoaisi viereltäni huomatessaan minun maalaavan yhä uudestaan ja uudestaan sitä samaa klaanirottaa, joita jo kymmenkunta kerkesin aikaisemmin maalaamaan. 

Mielessä kävi monen eri armeijan maalaamisen aloittaminen tai jatkaminen, mutta loppujen lopuksi päätös oli yllättävän helppo tehdä. Silloin joskus kesän aikana olin tehnyt taas pitkästä aikaa tilauksen Boosteppiin ja sieltä oli tullut jengiä, jonka minun piti maalata nopeasti. Mitenkäs nopeaa puuhaa se maalaaminen onkaan kun eivät ole kahteen kuukauteen laisinkaan saaneet maalia ylleensä? 

Pidättekö tekin niistä ajoista kun mielipiteenne joihinkin asioihin muuttuvat täysin päinvastaisiksi mitä ne alunperin olivat? Jokainen meistä varmaan jonain kauniina päivänä tokaisivat itselleen, että lukeminen olisi perseestä, mustavalkoelokuvat ovat surkeita ja erikoistehosteet a la Michael Bay ovat parhaimpia ja juuri sellaisia mitä todelliset elokuvat tarvitsevat. 

Eräänä kauniina päivänä minä olin juuri noiden vääryyksien suuri puolestapuhuja, joka sivuutti kaikkien yritykset sanoa vastaan tavalla tai toisella. Tuohon listaan voisin myös mainita tietyn koon miniatyyreihin. Aina aloitushetkillä ihan nuoruusvuosien loppumiseen olin sitä mieltä, että mitä suurempi ukkeli, sitä parempi se on. Suurempia ukkeleita on kuitenkin paljon helpompi muokata ja konvertoida kun ei tarvi tihrustaa tai tehdä hyvin yksityiskohtaisesti jokaista lisättyä vaatekappaletta tai vastaavaa. Maalauskin on helpompaa, koska on varaa omistaa kofeinikäsi ja jokaista millin heilausta sivulle ei tarvitse myöhemmin ryhtyä korjaamaan. 

Mutta niin se aika vain menee eteenpäin ja mielipiteet muuttuvat kun vanhaksi seniiliksi muuttuu. Heti ensimmäisen ukkelin maalattuani aloin tykästymään näihin paljon enemmän kuin aluksi ajattelinkaan. Jokainen ukko sen jälkeen vain lisäsi rakkauttani näitä pieniä veijareita kohtaan ja aluksi hyllynkoristeeksi ostamani nappulat muuttuivatkin pelikelpoisiksi nappuloiksi, joille heti keksin sopivat yksikkötyypit ja taustatarinan.

Kuten varmaan hyvin monella muullakin henkilöllä, jokaiselle heidän tekemälleen asialle on jokin inspiraationlähde (lue: plagiointilähde). Minulle niin ennen kesän alkua että sen jälkeenkin ilmestyi eteen paljon erilaisia asioita, mitä joku voisi sanoa minun omaksi inspiraation lähteeksi.

Kaikista selvimmäksi lähteeksi voisi sanoa Final Fantasyn tai Bride of the Frankensteinin.

Ollakseni rehellinen, on minun kuitenkin hankala päättää, kumpaa lähdettäni lähtisinkään seuraamaan. Jokainen Final Fantasyjä pelannut varmaankin tietää taian Mini ja mitä se tekeekään ja yllättäen samoina aikoina kun itse pelasin Final Fantasy 3:sta ja etsin metsästä peukaloisten salaista kaupunkia, katsoin erään suosikki fantasiaseikkailuni kolmatta osaa, Kaspianin matkaa maailman ääriin. 

Ihana pikku meriseikkailu oli minulle jo entuudestaan tuttu kirjana ja yhdessä tuon Final Fantasyn pelaamisen kanssa, mieleeni ilmestyi ajatus näiden yhdistämisestä. En voi sanoa yksijalkaisten pomppijoiden saaren olevan suosikkikohtaukseni niin kirjassa että elokuvassa, mutta se ei tee siitä kuitenkaan yhtään huonompaa. Ajatus lumotusta kansasta, joka oli ottanut vastaan hätää kärsivän velhon, joka tultuaan voimiinsa loihti hokkuspokkusta ja teki hoitajistaan omia orjiaan, on jotain, mistä saisi hyvin kirjoitettua jos jonkun moista tarinaa useamman sivun verran. 

Samalla saisin hyvän tekosyyn lähteä pelaamaan niin montaa Warrior Priestiä armeijassani tai jopa, gosh, Lv4 velhoa, joita vastaan niin suuresti olen viime aikoina boikotoinut kaikissa pelaamissani peleissä. Minun armeijanihan kuitenkin on magian avulla muutettu kansa, joten tokihan minun pitäisi tehdä armeijastani kestävää sakkia magiaa vastaan, koska olemme vannoneet vastustavamme magiaa ja kaikkia sitä osaavia tulevaisuudessa ja estää heitä tekemästä temppujaan ettei heidän menneisyydessään tapahtunut tradegia vain toistuisi. 

Bride of the Frankensteinissä puolestaan syntytarina on perinteinen koeputkitesti. Mielipuolisen tohtorin (Dr. West, I presume), poppamiehen, velhon tai ihan kenen tahansa, unelma leikkiä jumalaa ja luoda oma elävä olentonsa saikin yllättävän käänteen. Testi onnistui, mutta haluttu koko jäi saavuttamatta tietyn ainesosan tai välivaiheen jäätyä unholaan. 

Oli taustatarinani kuitenkin kumpi tahansa, tästä pitäisi kyllä tulla todella upea armeija, jollaista ei varmastikkaan tule toisilla ihmisillä olemaan. Pitäisi jatkossakin tutustua vähän näiden pienempien ukkeleiden tekijöihin ja mietiskellä, josko niitä voisi jatkossakin joissain muissa peleissä käyttää. 

Parasta ehkä näissä on kuitenkin tuo hinta. 8 äijää 3.9e. 8 * 4 =24. 4*~4e =16e. 16e 24 yksilön rykmentti. Kelpaa minulle.  

Jos jotakuta kiinnostaa, kyseiset nappulat ovat Corvus Bellin 100 Years Wars nappuloita. Faktiota, armeijaa, kutsu miksi ikinä kutsutkaan, en tähän hätään muista ulkoa. Nappuloiden koko on 15mm. 

Syksyn kaksi voimaa part1 - NIHM:in rottakansa

Muistatteko ajan kun minä osasin ottaa joukoistani kuvia? Itse alan pikku hiljaa unohtamaan sen ajan kun tuolla minun digikamerallani sai yhtään minkäännäköisiä kuvia. Vaikka miten sitä räpsisi ei tunnu yhtään paremmaksi menevän laatu kun tarkennus menee ruohonkorsiin tai ihan johonkin muuhun kuin itse nappulaan.

Mutta mutta, voisi sitä taas vaihteeksi tulla laittamaan tännekin näitä kuvia. Olisin mielelläni aikaisemmin saapunut paikalle, mutta valaistus on ollut suurena ongelmana viimeisien päivien aikana. Joko on ollut pitkät päivät syypäinä tai sitten oma säheltämisenhalu valoisina päivinä, ei ole oikein tätä päivää lukuunottamatta voinut hyödyntää tuota kaunista keltaista palluraa taivaalla. Kodin tarjoamia lamppujakaan ei oikein kehtaa käyttää, koska tuppaavat antamaan keltaista sävyä ympärilleen.

Syksyn aikana on nyt tullut maalattua kahta eri armeijaa pääsääntöisesti. Empieä ja Skaveneita. Molemmat hassuja armeijoita, joihin minulla on kauniit kokoonpanot ja/tai ukkelit. On se aina vain niin hienoa nostaa rottakansani pöydälle ja kuunnella vastapuolen ihmettelyä kun ei löydy Ld10 Stubborn Slavebokseja, weapon tiimejä, aboja tai Lv4 velhoakaan. Empiren puolella puolestaan loistaa vaihtoehtofikut, joita tuskin kovin moni koko maailmassa käyttää Empirenä.

Olisi se hienoa, jos joskus minulla olisi kokonaan maalatut armeijat näihin kahteen. Siitä tulee niin hyvä mieli sitten jonain kauniina päivänä kun voi sanoa omistavansa kokonaanmaalatun armeijan, jonka pelaamisesta pidän ja jota vastaan myös se vastapuolen osaamaton n0b0 tykkää pelata.

Kokonaanmaalatulla ja valmiiksi maalatulla on kuitenkin pienoinen ero toisiinsa. Minusta Lucas joskus sanoi hyvin elokuvista: "Ne eivät ole koskaan valmiita vaan pelkästään unohdettuja.", kun meni muokkailemaan turhaan Star Warssejaan. Elokuvien kohdalla en ole yhtään samaa mieltä miekkosen kanssa, mutta mitä fikuihin tulee, on kyllä pakko sanoa, että words of wisdom right there.

Jo pelkästään kun maalaa säännöllisesti päivittäin kauniita nappuloitaan, oppii uusia temppuja ja niksejä käyttää sitä pensseliä. Taidot kehittyvät eri tekniikoissa ja kaikki vain näyttää niin paremmalta kuin vuosi sitten, jonka vuoksi armeija voi hyvinkin lopulta näyttää hyvin eritasoiselta maalauksen laadun suhteen. Aina löytyy parannettavaa, muokattavaa ja lisättävää.

Mitä kuitenkin tulee omiin nappuloihini, ne ovat kirjaimellisesti unohdettuja, syrjään työnnettyjä. Mainitsinkin tässä jo joskus aikaisemmin, että minulla on rautoja tulessa pajassani yllin kyllin yhdelle miehelle, ehkä kolmellekin. Mene ja tiedä. Jokaista peliä en kuitenkaan jaksa samalla armeijalla, samalla listalla ja samoilla tempuilla pelata, jonka vuoksi ainakin itse näen asian niin, että perusvärit paikalleen kun saa yhdelle nappulalle, on parempi siirtyä seuraavan kimppuun saadakseen nopeasti yksikkönsä maaleihin. Siinä ajassa missä hailaittaan, blendaan, shadetan, basetan, drybrushaan ja mitä muita tekniikoita ja ylimääräisiä asioita tähän laittaiaisinkaan vielä, kerkeän laittamaan perusvärit n+1:lle jätkälle.

Pitemmittä puheitta siis voisin aloittaa Skaveneideni esittämisellä, jonka kohdalla silmäni itkevät verta.

Ei nämä minusta maalaukseltaan niin rumia ole. Värit ovat paikoillaan ja itse tulen tykkäämään kalpeasta albiinoihosta ja purppuraksi muuttuvia punaisia vaatteita. Miksi kuitenkin silmäni itkevät verta on fikupulasta johtuva unit hillereiden käyttäminen.

Kun jätät Skaven armeijasta kaiken perus ylikalliin paskan sisällyttämisen, abojen, weapon tiimien jne, huomaat käsiesi ulottuvilla olevan paljon ylimääräisiä pisteitä tuhlattavaksi, mutta vain niin vähän eri yksiköitä mitä voisit oikeasti ottaa sekaan.

Koska oikeat ja viralliset fikut tietyille yksiköille mm. Jezzaileille on niin kalliita, jopa käytettynäkin, tunnen itseni velvoitetuksi tekemään ne jollain toisella konstilla kuin euroja lompakostani esiin ottamalla kaupan kassalla.

Sama koskee myös periaatteessa ihan näitä halpoja clanrottiakin. Niitä tuntuu olevan ihan tarpeeksi yhden miehen armeijaan, jonka vuoksi en oikein ilahdu ajatuksesta ostaa niitä enää yhtään enempää, ainakaan paljoa. Tästä johtuen tekee mieleni hyvin paljon etsiä tiettyjä säästökeinoja, joilla voin saada ylimääräiseksi muutamia yksilöitä, joista voin myöhemmin sitten tehdä joitain muita veijareita kuin kilpi ja keihäs kädessä kohti kuolemaansa juoksevia rottia.

Valitettavasti Stormverminit eivät pääse tähän päivitykseen vielä, koska joululahjoiksi menevät dioraamani ovat vieneet paremmin kuin hyvin päivän fikuinnostani. Pitäisi jossain välissä jaksaa maalata ne kolme viimeistä kaveria loppuun, niin niitäkin olisi sitten se 20 yksikkö maaleissa.

Fluffia ei ole NIHM:in rotille vielä yhtään lausetta kirjoitettu, mutta perusidea on tiedossa. Niin ja kyllä, Secret of the NIHM on mainio animaatio. Katsokaa ihmeessä.

Seuraavalla kerralla sitten ihastellaan Alteralaisia, lumottua kansaa, joiden kohdalla löytyy jopa kaksi fluffia, joista pitäisi valita, kumpaa lähden paisuttamaan suuremmaksi.

Esikoiseni

Minä niin pidän siitä, että teen asioita silloin kuin olin luvannut. Eikös minun pitänyt esitellä tekemisiäni viikonlopun aikana?

Koska minulla on niin paljon turhia miniatyyrejä kaapit täynnä, joille en keksi parempaakaan tekemistä, eräänä päivänä vastaani saapui ajatus, että alkaisin tekemään dioraamoja. Ropeconissa olin nähnyt moisia tekeleitä vitriinin toisella puolella ja sieltä mukanani olin tuonut tänne iki-ihanaan Poriin roppakaupalla ajatusta ja intoa.

Muutaman viikon mähkittyäni ja ajatusta sulateltuani, päätin sitten ryhtyä tuumasta toimeen ja yllättäen samoihin aikoihin olin opettamassa eräälle rakkaalle ystävälleni shakin pelaamisentaitoja. Mistään mitään tietävä pelaaja otti oppia aina silloin tällöin ja osoitettuaan kiinnostuksensa, lähti minulla syttymään halu antaa hänelle valmistujaislahjaksi lauta. Mutta tämä lauta tulisi olemaan ihan jotain muuta.

Pitkän aikaa pyörittelin käsissäni lukuisia eri otuksia, mitä voisin laittaa laudalleni. Kaikenmaailman omituisia päähänpistoja ilmestyi mieleeni kun lopulta laitoin jalat maahan ja päätin olla laittamatta sekaan mitään Bolt throwereita ja kotkia. Olisihan sellainen toki hieno lauta, mutta kun ajattelee, että toisen puolen nappuloiden arvo on siellä sadan euron suunnalla, on pakko epäillä omaa mielenterveyttään. 

Niiden ukkeleiden rahallinen arvo ei ole kuitenkaan se, mihin haluan pyrkiä tämän kanssa. Eräänä iltana saamani Master Plan oli panostaa siihen näkymättömään arvoon ukkeleissa. Harvinaisuuteen ja keräilyarvoon. Sehän tekee paljon mieluisamman lahjan laudastani, jos sillä on historiallista ja suurta tunnearvoa kauan peliä pelanneiden silmissä. Tai näin ainakin minun mielestäni. 

Työtunteja tässä kyllä vierähti useampi kappale. Itse nappulat eivät yksinään vieneet paljoa aikaa kun päätin heti alusta saakka armahtavani itseäni ja käyttää dippiä apunani. Ihan vain jo senkin takia, että näitä kauniita ja harvinaisia keräilyharvinaisuuksiani tultaisiin koskettelemaan sormilla, jotka ovat olleet ties missä, jonka vuoksi ylimääräinen suojaava kerros olisi suotavaa saada jokaisen soturin päälle. Dippiä parempaa suojakerrosta en satu tietämään.

Dippiä tai ei, ei kyseessä ollut kuitenkaan yhtään sen hitaampi urakka. Laudan pinta-alaksi tuli 90cm(2), ehkä näin jälkiviisaana liian iso tuli kyhättyä, niin pelkästään hiekan maalaamiseen meni oma ikuisuudensa. En koskaan katsonut kelloa kuinka kauan minulla minkäkin kanssa kestikään, mutta jos arvioidaan yhden nappulan maalaamisen ajaksi 20min, tulee siitäkin kuitenkin pelottavan iso luku kun otetaan huomioon, että kyseisiä sotureita on pöydällä 32 kappaletta. Arviona kuitenkin sanoisin, että 20 työtunnin paikkeilla on lopullinen summa eikä kaduta yksikään sekuntti.

Se minua kuitenkin kaduttaa, että lauta menetti merkityksensä noin keskivaiheilla työtä olosuhteiden muuttuessa radikaalisti. Koskaan en ole saanut tilaisuutta antaa lahjaani tarkoitetulle omistajalle ja nykyään lautani lojuu toimeettomana  huoneessani odottamassa hetkeä, jolloin siihen puhalletaan uudestaan elämää.

Varmaa on kuitenkin se, että tämän kanssa ei tulla yhtään peliä pelaamaan. Neitsytpeli pitää tulla oikean omistajan seurassa ja sitä aikaa odotellessa tämä saakoon muistuttaa minua niistä hyvistä ajoista elokuun loppuvaiheilla, jolloin auringon alla oli vielä hyvä olla.

Rentouttava kesäloma

En ole koskaan pitänyt itseäni järin ahkerana maalaajana. Milloinkaan en ole ollut kykeneväinen sanomaan, että armeijani olisi muutaman kuukauden päästä valmiina maalattuna yleisimmillä listakokoonpanoillani, joilla lähden maailmalle sotimaan. Maalaan sitä ja tätä tuosta ja tästä yksiköstä. Yksi tyyppi kerrallaan kunnes eteeni maalauspöydällä ilmestyy uusi yksikkö uusine miehineensä.

Monet armeijani pysyvät samoissa tilanteissa armeijakirjojen uusiutuessa ja minun kokoonpanon tuhoutuessa, jonka vuoksi en ole koskaan ollut kovinkaan halukas lähtemään pitämään tälläisiä blogeja. Sitä haluaisi näyttää ihmisille valmiita töitä ainaisten WIP-kuvien sijaan. Sitä haluaisi näyttää maalaamiansa yksiköitä eikä vain muutamaa sankaria sieltä. Sitä halauaisi näyttää hienoja ryhmäkuvia valmistuvasta armeijasta. Sitä haluasi näyttää kuvia mistä tahansa tekeleestään, kuhan se vain olisi valmis.

Ei ole varmaan olemassakaan miniatyyriharrastajaa, jolla olisi vain yksi rauta kuumana odottamassa iloista seppäänsä. Minun pienessä rakkaassa pajassani on monia rautoja odottamassa takojaansa. Monia armeijoita, keskeneräisiä monella eri tapaa. Jotkut ovat muovin harmaita, jotkut vaihtoehtoisista tehdyt fikut ovat väärillä baseilla seisomassa, jotkut ovat odottamassa lisävahvistuksia ja toiset taas eivät toimi mitenkään tässä uudessa skenessä, joka on valoittanut kaikki tämän maailman kolkat.

Useat projektit, useat miniatyyrit, jotka odottavat innokasta maalaajansa. Joskus sitä vain katselee sitä urakkansa määrää, jonka itselleen on luonut ja vain huokaisee. Huokauksen lyhyyttä ei yhtään auttanut sekään, että pelasin kesän ja alkusyksyn aikana Porin Fantasy Battle liigassa tätä peliä, josta muinoin pidin todella paljon. Mutta nyt, nyt 8th:n aikana, vihaan sitä sydämeni pohjasta. Kysyin itseltäni, mitä mää täällä oikeasti teen? Näytä ukkeleita maalattiin lähinnä sen vuoksi, että ne saadaan nostaa pelipöydälle joskus ylpeänä, mutta kun sekään ei maita enää, miksi vaivautua?

Tätä blogiani aloittaessani kuvittelin, että jossain vaiheessa eteeni astuu kuiva kausi, jolloin pensselini ei kostuisi maalista pitkään aikaan. En kuitenkaan osannut kuvitella, että se tapahtuisi ihan näinkin alussa. Olisinhan minä edes voinut näyttää, että kynäni on miekkaani ja pensseliäni terävämpi ja tehdä muutaman taisteluraportinkin, mutta nämäkin asiat joutuivat huokaukseni armoille.

Kuiva kausi on kuitenkin vain tavallinen kausi vuoden aikana ja kuten kaikki sitä edeltäneetkin, myös tämäkin koki joskus loppunsa. Pitkän aikaa ajattelin, että voisi sitä elvyyttää tätä blogiaan, tätä pientä harrastukseni kokoelma-albumiani netissä, mutta jätin sen kuitenkin vain seuraavalle viikolle aina. Osittain siitä syystä, että katsoin muusani paikoillaan pysymistä, kuinka kauan minulla kestää innokkuutta. Monen kuukauden hiljaiselon jälkeen olisi mukavaa palata jälleen kerran tänne uusien töiden kanssa, mutta vain, jos niitä on jatkossakin näytettäväksi.

Ja onhan näitä töitä nyt näytettäväksi jonkun verran. Niin armeijani sotureiden parissa kuin yksittäistenkin taideteoksien, dioraamojen kannalta. Kuivan kauden jälkeen muusani palasi luokseni eheämpänä kuin koskaan aikaisemmin ja paljon on saatu sen jälkeen aikaiseksi. Toivottavasti viikonlopun aikana saamme tänne ihasteltavaksi joitain näistä tekeleistäni, mutta näin alkupalaksi muutaman päivä sitten otettu kuva tämän hetkisestä työstäni, jonka otin vain sneak peakiksi eräälle ystävälleni.

Mitä sitä tänään maalaisi?

On kyllä pakko sanoa, monen armeijan kenraalina on omat hyvät ja huonot puolensa.

On erittäin mukavaa katsella pienokaisiaan tuossa hyllyllä kun ovat omiin lokeroihinsa aseteltuna. Sitä huomaa miten paljon vuosien varrella onkaan näihin armeijoihin rahaa sijoittanut puhumattakaan siitä, miten joskus yhden armeijan komentajasta on muuttunut näinkin suurien ja monipuolisten joukkojen ylikenraaliksi. Kun ensimmäisen blisterini silloin joskus ostinkaan kauan, kauan sitten, en osannut villeimmissä unissanikaan uneksia, että jonain päivänä minulla olisi näinkin paljon pienokaisia odottamassa käskyä höykätä vihollisen kimppuun.

Mieltä nostattaa myös se, että jokaisesta armeijastani on useampi yksikkö ja monipuolisesti kaikkia, mitä armeijakirjasta voikaan armeijansa kokoonpanoon laittaa. Siinä missä moni taitaa olla pelkällä yhdellä listalla pelaavia komentajia, minulla on varaa rakentaa armeijoistani melkein minkä laisia tahansa riippuen omasta mielialastani. Vaikka ihan jokainen armeija ei olisikaan vielä ihan niin täydellinen monimuotoisuudensa kanssa, hyvää vauhtia siihen kuitenkin askel ja ostos kerrallaan ollaan sille polulle astumassa.

Mitähän kaikkia armejoita minulla onkaan?
Örkit
Jalohaltiat
Hiidet
Kääpiöt
Bretonnia
Skavens

Pyöriihän tuossa nurkissa vielä vähän Kaaosta, Liskoja ja Empireäkin. Pelikelposia ne eivät ole, mutta kaksi ensimmäistä on muutaman kymmenen euron jälkeen kykeneväisiä marssimaan sotaan.

Viime aikoina on kyllä rahaa palanut näihin armeijoihin kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Sitä on tullut ihan hullun lailla ostettua ja laajennettua kokoelmaani. Pelkkä ajatus niistä rahoista, jotka olen tuhlannut viimeisten kolmen kuukauden aikana on jotain, joka riittää lyömään tajun kankaalle, mutta onneksi voin kuitenkin lohduttautua sillä, että en ole loppujen lopuksi paljoakaan tuhlannut sitä rahaa.

Jokainen euro, jonka olen viime aikoina tuhlannut, on ansaittu myymällä jotain. Aluksi ajatus vaihtoehtoisiin ja uusiin fikuihin siirtymisessä oli kamala, koska se tarkoitti rahan tuhlaamista armeijaan, johon minulla on jo enemmän kuin tarpeeksi joukkoja ostettuna ja maalattuna. Armeijan kokoaminen alusta saakka kun on jo sellainen, tuntui hölmöltä ajatukselta, mutta onneksi kykenin silloinkin lohduttamaan itseäni, että jonain päivänä kun nämä rumat ja aidot Fantasy Battlen ukot menevät myyntiin, pienenee se menetetty rahasumma mitä armeijan uusimiseen menikään.

Viime aikoina on mennyt viimeinkin todella hyvin kaupaksi nämä rumat joukkoni. Örkit menivät kaikki melkein kerralla ja on erittäin mukavaa, että 6th goblineitakin on vielä jäljellä joku 100 kappaletta kumpiakin versioita. Ogret vaihtoivat omistajaa kuten myös satunnaiset ukot kuten Kaaoksen soturit ja turhaakin turhemmat Aobrin mariinit. On erittäin mukavaa ostella yksiköitä kääpiöarmeijaani, kun on ensin myynyt niitä fikuja pois, jotka aikoo korvata.

Mutta vaikka tämä olisikin iloinen asia, että olen viimeinkin saanut haluamani korvaavat miniatyyrit armeijoilleni, on kyllä pakko sanoa, että maalaamisessa ei kyllä hymyillä. Sitä on muovin harmaata kaikkialla minne päänsä kääntää ja päätös maalauksen suhteen on melkein mahdoton tehdä. Halu ja into vie jokaisen armeijan luokse, mutta se on mahdotonta. Ei minulla riitä aika tai jaksaminen maalata koko päivää, jonka vuoksi olisi todella mukava, jos voisin päättää maalaavani nyt pelkästään tämän armeijan ja tämän yksikön sotilaita.

Örkit ja haltiat olen muutamaa yksilöä lukuunottamatta saanut maalattua. joten mieli tekisi viimeistellä heidät ennen muihin armeijoihin siirtymistä, mutta se on tosiaan vaikeammin sanottu kuin tehty. On jo ties kuinka monta päivää sitten yritetty laittaa tänne jotain kuvaa näistä ukoistani, mutta ei siinä oikein olla päästy edistymään, koska jokaisen armeijan jokaista yksikköä on jonkun verran maalattu. En minä halua teille näyttää kuvia muutamasta ukosta. Haluan koko yksikön kerralla kuvaan. Haltioiden ja örkkien kohdalla myös kun armeija on melkein valmis, olisi kaikki kerralla mukava laittaa poseeraamaan kameran eteen.

Olisipa minusta klooni, niin toinen voisi maalata mitä lystää sillä aikaa kun toinen keskittyy melkein valmiiden armeijoiden viimeistelyyn.

Kaislikossa suhisee

Onko muuten kellään muulla ikävä noita tarinoita? Mie tykkäsin niistä kovasti mukulana.

Postimies Pate toi tänään kauan odottamani paketin ja sen sisältö valtasi minut täysin niin ihmisenä kuin tunteellisena olentonakin. Vaikka Skaveneista en sinällään pidäkkään suuremmin niiden lukuisten juustoisten esineiden ja yksiköiden vuoksi, on niillä kuitenkin omat ilonsa jaettavaksi jokaiselle kenraalille.

Etenkin henkilölle, joka viis veisaa alkuperäisestä fluffista vaan tykkää keksiä ja muokata omin lupineen Wanhan maailman maita ja mäntyjä, jyrsijät tarjoavat mitä oivallisimman armeijan rakentaa Burmecian valtakuntaa, jota johtaa Freya ja sir Fratley. Yhden äijän on kuitenkin ihan pakko nimetä Hilariukseksi.

Mutta rottani eivät kuitenkaan olleet sen postin suklaasydän. Ne olivat vain rapeinen vohvelikerros, joka kätki sisäänsä sen todellisen loistonsa, ison läjän 5th goblineita. Niin jousein kuin keihäin, monipäinen armeija goblineita hyppäsi ulos laatikosta hyllylleni seisomaan kauniisti rivissä ja edessäni alkoikin hahmottua kokonainen klaani goblineita.

Yksi 5th Pump Wagon, joka on vielä koskemattomassa blisterissään, tuo hymyn kasvoilleni myös.

Kun kymmenen vuotta sitten aloitin tämän harrastuksen ostamalla 5th Forest Goblins blisterin, hyvin nopeasti päätin, että jonain päivänä tulen olemaan goblin armeijan kenraali. Vaikka örkit olisivatkin aina maailman loppuun saakka se armeijan lihas, nuo altavastaajan asemiin jääneet pikkuiset parat viettelivät minua aina.

Siirto Lotrin fikujen pariin vei minua kuitenkin kasvavissa määrin örkkien suuntaan huonon fikuvalikoiman vuoksi, alkoi tuo haave hiipua käsistäni aina tähän päivään saakka. Nyt on aika. Nyt on aika vihdoin jo viimein toteuttaa se kauan sitten päättämäni ajatus, ryhtyä tuon veikkaan ja kekseliään rodun johtajaksi.

100 Goblinia keihäällä
60 Goblinia jousilla
10 Sutta
5 Goblin Chariots
4 Chukkas
3 Trolls
2 Pump Wagons
Rock Lobba

Hieno armeija. Hieno armeija. Kyllä tuollaisella kehtaapi pelejänsä pelailla. Tuostakin uupuu ngoblinit kokonaan, joita on myös jonkunmoinen kasa.

Ainoa ongelma vain on siinä, millaiseksi rakennan tuon armeijani fluffin puolella. Perinteinen örkkien fluffi ei iske minuun ja kun örkkini ovat enemmän Asterixin kaltaisia, sivistyneitä barbaareja, en tohtisi tehdä goblineistanikin samallaisia vässyköitä. Liskot ovat tulossa jossain vaiheessa mukaan, jotka vievät mennessään Atsteekkimaiset olennot uhrineen päivineen. Ei niitä hiisiä neroiksikaan kykene laittamaan... Se olisi ehkä jo vähän liian överiä.

Pitäisikö niistä kuitenkin tehdä sellainen perusinkkari meininki? On nuo kuitenkin niitä vanhan hyvän ajan Forest Goblineita, että hyvin voisi mennä sellainen sissijengi preerialla. Heimon kansallislauluksikin olisi juuri sopiva tiedossa:

http://www.youtube.com/watch?v=2pCv7k_Hzvg